Lapsuuteni paperinuket

Paper dolls from my childhood

Esittelen tässä muutamia paperinukkeja, joilla leikin pienenä tyttönä 70-luvun lopulla ja 80-luvulla. Oli tärkeää, että ohuet arkit liimattiin ensin paksulle paperille ja leikattiin vasta sitten huolellisesti. Luulen, että nautin itse asiassa eniten juuri leikkaamisesta, mutta olihan myös vaatteiden vaihto hauskaa. Pidin nukkeni aina hyvässä järjestyksessä, ja niinpä ne ovat ilonani vielä tänäkin päivänä. Joskus tein vaatteita mistä tahansa sopivasta lehtikuvasta, ja nukke saattoi olla vaikkapa Seura-lehden aurinkotyttö.

Lapsuudestani minulla on säilynyt noin 90 paperinukkea, joista osa on leikkaamattomia arkkeja tai lehden sivuja. Löysin silloin joitakin paperinukkeja tuplakappaleina, joten aloin säilöä niitä kansioon. Niin keräily alkoi. Tein leikkaamilleni paperinukeille pienenä tyttönä säilytyslokerikon vanhasta puhelinluettelosta – nukkeja oli niin paljon, että luettelosta tuli aikamoinen haitari, jonka suljin paksusta langasta tekemälläni rusetilla. Myöhemmin siirsin kaikki nukkeni muovitaskuihin ja kansioihin. Nykyisin nukkeja on kansioiden lisäksi lehtikoteloissa ja kaikkein suurimmat arkit, osa jopa A2-kokoa, pysyvät hyvässä tallessa puisen karttalaatikoston suurissa laatikoissa.

Here's some paper dolls I played with when I was a little girl at the end of the 70's and in the 80's. It was important to first clue the thin magazine paper dolls on some other paper to get them sturdier. I think I enjoyed the cutting most, but changing the dolls' clothes was also fascinating. I used to keep my dolls in good order, so they are still here making me happy also today. It was great fun to design, draw and cut using even magazine photos as crafts paper and beauty contestants' photos as dolls.

I still have around 90 paperdolls from my childhood, many of them uncut. At that time I found some doubles and started to file them. So the collecting started. As a child I made a storage for the dolls from an old telephone book – there were so many dolls, that the book was bursted and I used a ribbon to keep it closed. Later I switched all the paperdolls to plastic sleeves and show binders. Nowadays dolls I store paperdolls also in magazine holders and the biggest ones, some even sized A2, stay in good condition in large drawers of a flat wooden file cabinet.


Nämä kaksi vaihtoilmenukkea ovat kuuluneet alun perin äidilleni hänen lapsuudessaan 50-luvulla. Nuket ovat ilmeisesti Queen Holdenin tuotantoa, nimeltään Make Judy laugh Cut-out Dolls ja vuodelta 1952. Nukeilla on paljon vaatteita ja asusteita, muun muassa takkeja, hattuja, kenkiä, pyjamat ja paraatipuvut. Nukkejen ilmeitä voi vaihtaa, sillä pään sivuilla on pienet viillot vaihtoilmeitä varten.

These two paper dolls have first belonged to my mother when she was a child in 50's. The dolls are drawn by Queen Holden, published by Whitman in 1952 and called Make Judy laugh Cut-out Dolls.



Make Judy laugh Cut-out Dolls, Jill, Whitman 1952

Make Judy laugh Cut-out Dolls, Jill, Whitman 1952

Nämä nuket olen nimennyt aikoinaan Minnaksi ja Kirsiksi ilmeisesti minua vanhempien pikkuserkkujeni mukaan. Ihailin heidän piirustustaitoaan, sillä he piirsivät minulle kerran kyläillessämme upeita paperinukkeja. Koska näillä nukeilla oli vain yksi vaatesetti, äitini piirsi ja väritti toisen samanlaisen sarjan vaatteita, ja tulos oli aivan upea kaikkine yksityiskohtineen.

"Kirsi ja Minna"



Tiina ja Tommi julkaistiin Kotiliedessä 70-luvun alussa ja ne olivat ilmeisesti aika suosittuja, sillä lukijoiden pyynnöstä nuken sisältänyt sivu painettiin vielä toiseenkin lehteen myöhemmin, mutta vähän erilaisena. Vaatesivuja julkaistiin todella runsaasti parin vuoden aikana, joten kaikkien niiden kerääminen olisi melkoinen työ. Nuket on piirtänyt Kaarina Ewart.

Tiina ja Tommi, Kotiliesi vuosina 1972 ja 1973

Tiinan ja Tommin vaatesivuja

Nukke ja vaatteita julkaistiin myöhemmin myös entistä pienikokoisempana painoksena.

Pienikokoinen Tiina vaatteineen, Kotiliesi 1973:11

Tämän kuvan punatukkainen teinityttö on äitini piirtämä. Sain alunperin vain vaatearkin, joten nukke päätettiin piirtää itse. Äidilläni oli nukesta pieni mainoskuva, joten hän piirsi minulle sen perusteella sekä nuken että lisää puuttuvia vaatteita. Nuken kasvonpiirteet ovat hiukan erilaiset kuin alkuperäisellä nukella. Tiinalla ja Tommilla on harvinaisen paljon vaatteita ja valtavasti tavaroita. Tommilla on mm. koulukirjoja, kukkakimppu ja kirje, jossa on lähettäjänä Tiina. 

 

Tuhkimon sain pienenä tyttönä vaihtokaupassa, jossa annoin pois kahden minua vanhemman sukulaistytön piirtämät taidokkaat paperinuket. Jälkeen päin kyllä sitten kaipasin niitä, mutta oma hohtonsa on kyllä tässä Tuhkimossakin - onhan sillä kaikki sadun vaatteet ja komea prinssikin... Tuhkimosta minulla on kaksi eri painosta. Tuhkimon vaaleanpunavihreä juhlapuku on lähes puhki ja lyijykynän jäljissä, sillä piirsin pienenä sen mallilla juhlapukuja itse.

Tuhkimo ja prinssi

Tämä pikku tyttöä esittävä nukke oli muistaakseni aivan ensimmäisiä paperinukkejani 70-luvulla. Nimitin sitä Outiksi ja Paulaksi. Se on todennäköisesti jonkun nuoren tytön piirtämä, jossakin aikakauslehdessä julkaistu nukke. Lukijoiden piirtämiä nukkeja julkaisivat ainakin Seura ja Kodin Kuvalehti 70- ja 80-luvulla.

Tämän nuken olen nimennyt aikoinaan Elisa Leenaksi. Nuken oikea nimi on Leena. Se on todennäköisesti julkaistu Kodin Kuvalehdessä 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa.

Kun puhelinluettelo säilytysmuotona ei enää toiminut, keksin laittaa muovitaskuun paperiarkin ja tein taskuun ompelukoneella ommellen: näin yhteen taskuun syntyi neljä taskua, joihin laitoin leikatut paperinukkeni. Tällä tavalla monet nukkeni säilyvät edelleen ja kansioina käytän Esselten valkoisia esittelykansioita, joissa on muovitasku myös kannessa ja päädyssä.

Tintti Wegelius, Pilvi-Sisko Multimäki, Maarit Äijö ja Caroline, Apu 1970-luku

Monica Aspelund, Tuulikki Eloranta, Merja Tammi ja Anne Pohtamo, Apu 1970-luku

Kaksoset Tiinan ja Teijan piirsin pikkutyttönä mummolassa ja sieltä löytynyt paperi oli aika vaativaa: muistan, kun paperi suorastaan imi tussia itseensä ja tussit eivät soveltuneet sille kovin hyvin. Toinen kaksosista on hukassa. On vaikea sanoa, minkä ikäinen olin tuolloin, mutta varmaankin alle 10-vuotias. Into piirtää oli suuri.

Marjan piirsi aikoinaan äitini, jotta ilman nukkea löydetyille vaatteille saatiin käyttäjä. Nuorena tyttönä koetin kovasti osata piirtää yhtä hyvin kuin hän ja sain aikaiseksi vieressä olevan Marin. Paperinuken vaatteet on julkaistu jossakin aikakauslehdessä, kuten Seurassa tai Kodin Kuvalehdessä, jotka julkaisivat lukijoiden lähettämiä paperinukkepiirroksia.

Kävimme lapsuudessani paljon kirjakaupoissa ja tämä Hanna eli Dolly on muistaakseni kirjakauppalöytö. Nukke on todennäköisesti tullut askartelukirjan muodossa. Muistan, kun koristelin paperinuken asuja ja asusteita mukana tulleilla siirtokuvilla - tosi hauska idea.

Hanna eli Dolly

Piirsin Dollylle itsekin vaatteita, mm. kukkakuvioiden yöpaidan oman yöpaitani mukaan.

Tässä paperinukeksi päätyneessä lehden kuvassa on käsittääkseni Nina Rekola ja kisa on todennäköisesti Aputyttö 1981, jonka Nina voitti. Myöhemmin vuonna 1983 Nina Rekolasta tuli Miss Suomi. Lehden nukelle suunnittelimme ja leikkasimme asuja ja asusteita yhdessä serkkujeni kanssa. Materiaalina käytimme lehtien kuvia. Etenkin minua 6 vuotta vanhempi serkkuni oli tietysti taitava muotisuunnittelija. Vuosi on ollut todennäköisesti sama 1981 eli olen ollut tuolloin 11-vuotias.